Pedagogisia ja instrumenttikohtaisia huomioita

Oppaan tavoite on kuvata musiikin hahmottamiseen ja rakenteelliseen ymmärtämiseen liittyviä taitoja, joita musiikin ammattiopintoja suunnittelevan opiskelijan kannattaa kehittää. Opiskelun rikkaus ja kiinnostavuus kasvavat, ja opiskelijan on helpompi jaksaa tiivistahtista opiskelua, kun hänellä on riittävästi yleismusiikillisia pohjataitoja ja valmiutta taitojen omatoimisen kehittämiseen. Opas on laadittu klassisen musiikin instrumenttien ja laulun sekä kirkkomusiikin pääaineiden näkökulmasta.

Sibelius-Akatemian eri pääaineiden valintakokeet sisältävät näytteitä opiskelijan yleismusiikillisista taidoista, käytännön syistä kuitenkin melko suppeiden työtapojen kautta. Opiskelija voi tutustua valintakoevaatimuksiin valintaoppaan ja vanhojen valintakoetehtävien kautta. Kokeet sisältävät  vaikeustasoltaan vaihtelevia ja myös joitakin tarkoituksellisesti melko vaativia tehtäviä. Tämä opas täydentää valintakoeohjeiden antamaa tietoa ja kuvaa opinnoissa ja käytännön muusikkoudessa tarpeellisia valmiuksia. Tarkoitus on valottaa esimerkkien kautta, millaisia musiikillisia tilanteita ja taitoja musiikin ammattiopiskelu tuo vastaan.

Tehtävät ohjaavat opiskelijaa taitojen itsearviointiin ja omatoimiseen kehittämiseen. Kokemuksemme mukaan opiskelijat eivät aina esimerkiksi muista tarkasti, mitä musiikinteoreettisten aineiden kursseja he ovat opiskelleet, ja mitä kurssit ovat sisältäneet. Ammattiopintoihin tähtäävän opiskelijan kannattaa valmistautua ottamaan yhä tietoisempaa vastuuta omasta oppimisestaan, mihin kuuluu omien vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tiedostaminen. Tilannearvion tekeminen on erityisesti hyödyksi, jos yleismusiikillisia aineita on opiskeltu nuorena tai opinnoissa on ollut taukoa. 

Säveltapailun valmiuksiin ja esimerkkitehtäviin liittyviä huomioita

Musiikin kuulonvarainen hahmotus kehittyy parhaiten monipuolisessa musisoinnissa. Vaikka tässä kirjallisessa oppaassa korostuu nuoteiksi ja kirjalliseen muotoon puettu osaaminen, monipuolinen musisointikokemus tukee esitettyjä valmiuksia. Yhtyelaulu, korvakuulosoitto, improvisointi ja oman musiikin säveltäminen ovat kaikki äärimmäisen arvokkaita tulevalle ammattiopiskelijalle. Toisaalta opiskelijan on hyvä hallita tietoisia opiskelutekniikoita esimerkiksi kuulemansa musiikin nuotintamiseen tai nuoteista laulamiseen (esim. perussävel- ja sävelastetunteen kehittäminen sekä tietoiset työskentelyjärjestykset nuotintamisessa ja lauluharjoittelussa). Säveltapailun opiskelussa kannattaakin painottaa harjoittelun ja ongelmanratkaisun taitoja enemmän kuin suorittamista.

Monipuolinen laulukokemus ja yhtyelaulu ovat äärimmäisen suositeltavia soittajillekin. Opiskelijan kannattaa myös totutella soveltamaan laulamista instrumenttiohjelmistoon. Hyödyllistä on laulaa mm. bassostemmoja. Instrumenttiohjelmiston lauluaharjoittelu vaatii totuttelua, ja opiskelijan on mm. tarpeen oppia pelkistämään instrumenttitekstuurista laulettavia linjoja vahtamalla oktaavialoja ja jättämällä kuviointeja pois. Erilaisille laulukokoonpanoille sopivia nuotteja on puolestaan saatavissa lisää mm. ChoralWiki -sivuston kautta.

Monet opiskelijat kokevat haasteita melodioiden muistamisessa. Jos opiskelija on tottunut harjoittelemaan musiikkia ensisijaisesti nuoteista, kuulonvarainen oppiminen on saattanut jäädä niukalle kehittämiselle. Melodiankirjoitustaitoa voi silloin tukea opettelemalla melodioita korvakuulolta. Sävelsuhdetajua voi kehittää laulamalla asteikoita ja erilaisia asteikoihin pohjautuvia intervallihyppyjä. Hyödyllistä on myös etsiä soittimella tai kirjoittaa nuoteiksi melodioita, joita opiskelija osaa jo korvakuulolta. Sopivaa harjoitusohjelmistoa ovat esimerkiksi oman soittimen tunnetun ohjelmiston teemat.

Musiikinteorian valmiuksiin ja esimerkkitehtäviin liittyviä huomioita

Musiikinteoria- otsikon alaisuuteen on tässä koottu sekä nuotinlukuun ja musiikinteoreettiisiin peruskäsitteisiin, musiikin analysointiin että musiikin kirjoittamiseen liittyviä taitoja. Alla on esitetty tarkempia huomioita eri osa-alueiden tehtävistä. Ammattitason opiskelussa odotetaan, että opiskelijalla on perusvalmiudet tutkia useampiäänistä nuottikuvaa ja myös muiden kuin oman pääinstrumenttinsa ohjemistoa. Erityisesti harmonian osalta opiskelun asettamat käytännön haasteet vaihtelevat soittimittain. Esimerkiksi jousi- ja puhallinsoitinten soittajille on tärkeintä, että opiskelija hahmottaa alustavasti sointuja soittamassaan ohjelmistossa ja on löytänyt joitakin keinoja ja työtapoja, joilla tutkia ja harjoitella harmonian ilmiöitä. Taito hahmottaa soolosoitintekstuurista sointuja on todettu monen soittimen soittajalle tärkeäksi. Pianistien soittama ohjelmisto taas tuottaa jo ammattiopintoihin tultaessa vaativia analyyttisia ja hahmotuksellisia haasteita, joita varten opiskelijan kannattaa ajoissa kehittää analyyttisia taitojaan. Sointujen analyysitehtäviin sisältyykin tarkoituksellisesti eri soitinten nuottikuvia, joista kukin opiskelija voi painottaa itselleen keskeisimpiä.

Nuotinluku

Nuottien, intervallien ja sointujen nimeämistehtävät ovat luonteeltaan tarkistavia. Niitä kannattaa harjoitella suullisesti ja pyrkiä nopeuteen ja sujuvuuteen. Opiskelijat voivat mielellään harjoitella tehtäviä pareittain ja kysellä toisiltaan suullisesti erilaisten perustehtävien vastauksia, esimerkiksi nuottien, intervallien ja sointujen nimeämistä.

Käytännön musisoinnissa sujuva nuotinluku (esim. prima vista) nojaa vahvasti tuttujen hahmojen ja kuvioiden tunnistamiseen (esim. sointukulut ja soittimelle idiomaattiset tekstuurilliset hahmot)). Tutussa musiikkityylissä hahmojen tunnistaminen on pitkälti toiminnallista ja sanatonta. Nuottien, intervallien ja sointujen nimet puolestaan palvelevat musiikin analyyttista jäsentämistä, ja myös ne on ammattiopintoihin mennessä syytä hallita sujuvasti.

Toisinaan edistyneilläkin opiskelijoilla on vaikeuksia esimerkiksi F-avaimen lukemisessa. Silloin opiskelijalle on hyödyllistä laulaa ja soittaa kosketinsoittimella bassolinjoja esimerkiksi kuorokappaleista tai opiskelijan omasta instrumenttiohjelmistosta.

Ennakkoluuluttomuus ja uteliaisuus korostuvat aikamme musiikin oppimisessa. Nuotinluku muodostuu helposti tutkimusmatkaksi, jossa nuottien merkitys on löydettävä teoskohtaisesti, ja kokenutkin muusikko joutuu ja pääsee oppimaan uutta. Nuotit viittaavat aina soivaan kokemukseen hyvin eri tavalla eri musiikkityyleissä.

Musiikkianalyysi

Musiikkianalyysilla viitataan tässä musiikin tutkimiseen kuuntelemalla, lukemalla ja itse musisoiden. Musiikin avoin tutkiminen on aina mahdollista ilman erityisiä ennakkovalmiuksiakin. Musiikin ammattiopintoihin hakeutuva tarvitsee lisäksi riittävän nuotinlukutaidon ja muusikkoyhteisön käyttämien peruskäsitteiden hallinnan. 

Useimpiin musiikkianalyysin esimerkkitehtäviin ei ole "oikeaa" ratkaisua, vaan tarkoitus on haastaa opiskelijaa arvioimaan, miten hän kykenee erilaisilla keinoilla ja käsitteillä tutustumaan musiikkiin ja tekemään itsellesi merkityksellisiä havaintoja. Opiskelijan kannatta tottua kehittämään musiikin kuulemistaan, kuuntelemistaan ja hahmottamistaan ja  keskustelemaan havainnoistaan ja kokemuksistaan. Toisaalta opiskelija tutustuu musiikkia analysoidessaan tapoihin, joilla musiikista puhutaan muusikkoyhteisössä.

Musiikin tutkiminen ja analysoiminen on jatkuva tehtävä, joka ei tule "valmiiksi". Opiskelijan oma kokemus ei myöskään aina jäsenny tavalla, joka olisi heti helposti liitettävissä nuotteihin tai vakiintuneisiin musiikinteoreettisiin käsitteisiin. Näitä tilanteita on tärkeä tiedostaa ja pohtia. Oman kokemuksen syventäminen ja muusikkoyhteisössä käytettyjen käsitteiden ja kuvaustapojen tuntemus ansaitsevat molemmat pitkäjännitteistä kehittämistä.

Ammattiopintoihin tähtäävällä opiskelijalla on syytä olla  nuotinluvussa ja myös moniäänisen musiikin hahmottamisessa sellaiset perusvalmiudet, että hän kykenee jo jossakin määrin itsenäisesti tutustumaan ohjelmistoon ja harjoittamaan soolo-ja kamarimusiikkiohjelmistoa. Opiskelijan on hyvä tottua myös  tiedon, nuottien ja äänitteiden etsimiseen ja kriittiseen arviointiin.

Harmoniaoppi

Harmoniaoppi ymmärretään tässä moniääniset musiikin tutkimiseksi oman soittamisen, kirjoittamisen ja analyysin kautta.  Oman tekemisen kautta hankittu musiikin rakenteiden tuntemus tarjoaa välineitä myös sävelletyn musiikin hahmottamiseen. Monet harmoniaoppitehtävät liittyvät luontevasti säveltapailun harmoniatehtäviin (mm. lopussa esitetty runkosävelten hahmottaminen). Koska harmoniaan liittyvät taidot vaativat kypsymistä, opiskelijan on ammattiopintoja aloittaessaan hyvä tuntea ainakin joitakin työtapoja, joilla pystyy itse tuottamaan harmoniaan soittaen ja kirjoittaen.

Harmoniaoppiin on erilaisia pedagogisia lähestymistapoja, joista toiset esim. nojaavat opiskelijan omaan sovittamiseen ja säveltämiseen. Tämän oppaan tehtävissä pyritään erityisesti tuomaan harmoniaoppi tueksi opiskelijan soitto- ja lauluohjelmiston hahmottamiseen. Monien opiskelijoiden soittoharjoittelulle on tyypillistä, että nuottitekstiä toteutetaan yksityiskohtaisen tarkasti. Musiikin rakenteellista hahmotusta taas kehittävät erilaiset työtavat, jossa nuottitekstiä ei toteuteta kirjaimellisesti, vaan opiskelija pyrkii hahmottamaan nuottikuvan takaa harmonisia ja äänenkuljetuksellisia tapahtumia. Tulkitseva nuotinluku on vähitellen kehittyvä taito, mutta työtavat pyrkivät johdattamaan opiskelijaa alkuun.

Musiikinhistorian valmiuksiin ja esimerkkitehtäviin liittyviä huomioita

Taiteiden kentässä muusikoilla on erityinen tiivis suhde historiaan. Muusikon historiatietoisuudella tarkoitetaan tässä akateemisen tiedon lisäksi valmiutta luoda omia kiinnekohtia musiikin menneisyyteen ja suhteuttaa omaa tekemistä perinteeseen. Musiikin ammattiopinnoissa tarvitaan kiinnostusta ja valmiutta oman musiikintuntemuksen jatkuvaan kehittämiseen. Hakeutuessaan ammattiopintoihin opiskelija valmistautuu ottamaan yhä itsenäisempää vastuuta myös musiikin tuntemuksensa laajentamisesta ja syventämisestä.

Oppaan esimerkkitehtävät lähtevät liikkeelle opiskelijan soittamasta ohjelmistosta ja työskentelytavoista ja kysymyksistä, joilla hän voi kasvattaa musiikin tuntemustaan ja tietoisuutta musiikin ja sen tarkastelutapojen historiallisuudesta. Vaativammat tehtävät kuvaavat mahdollisia kysymyksenasetteluja ja tutkimisen tapoja. Ei siis ole tarkoitus, että opiskelijan tarvitsisi valmiiksi hallita tehtävissä mainittua taustatietoa tai terminologiaa. Keskeisiä ja jokaisen opiskelija ulottuvilla olevia työskentelytapoja ovat musiikin kuuntelu, nuottien ja partituurien lukeminen ja seuraaminen ja taustatiedon hakeminen. Opiskelijan on hyvä totutella myös asettamaan musisointiin liittyviä kysymyksiä ja ongelmia ja vertailemaan musiikillisia tulkintoja ja musiikin historian kerrontatapoja. Tutkivan ja keskusteleva opiskelun mahdollisuudet toteutuvat parhaiten opettajan ja ryhmän tuella.

Sibelius-Akatemian verkko-oppimateriaaleissa on useita musiikinhistorian oppimista tukevia materiaaleja. Opettajan työn tueksi on myös sivusto Musiikin historian pedagogiikkaan. Virikkeitä pohtivaan ja keskustelevaan opiskeluun annetaan lisäksi Suomen musiikkioppilaitosten liiton julkaisemassa oppimateriaalissa "Musiikki?"-johdatus musiikin filosofiaan ja estetiikkaan (Torvinen ja Mantere 2007, opiskelijan materiaali ja opettajan opas).

Instrumenttikohtaisia huomioita

Puhallinten orkesteri- ja yhtyesoitto vaatii hyvää käytännön harmoniatajua. Hyvä intonaatio edellyttää, että soittaja osaa suhteuttaa stemmansa ympäröivään harmoniaan. Puhaltajien kannattaa kiinnittää huomiota säveltapailutaitoihin ja kehittää harmonian kuulonvaraista hahmotustaan käytännöllisillä ja itselleen luontevilla tavoilla. Aluksi tekeminen ja kuuntelu ovat nimeämistä tärkeämpiä.

Puhaltajien ammatillisissa tehtävissä korostuvat suulliset säveltapailutaidot (laulaminen, rytmien lukeminen, sointujen hahmotus ja intonaatio soittotilanteissa). Mikäli melodian kirjoitus ja sointujen tunnistaminen tuottavat hankaluuksia, muistinvarainen kirjoittaminen ja soinnuttaminen ovat luontevia harjoitustapoja (ks. tarkemmin säveltapailun esimerkkitehtävät).

Jousisoittajien kannattaa kiinnittää huomiota sujuvaan nuotinlukutaitoon useammalla avaimella ja totuttautua lukemaan ja seuraamaan erilaisia nuotteja ja partituureja  (piano-osuudet, tavalliset kamarimusiikkikokoonpanot). Sointujen hahmotusta kannattaa harjoitella sekä kuulonvaraisesti että erilaisia nuottikuvia lukien. Myös soolosoitinteoksissa esiintyvien harmonioiden hahmotus on tärkeää.

Laulajan instrumentti ei tuo sävelsuhteita ulkoisesti näkyviin soitinten tavoin. Laulunopiskelijan on tärkeä varata yleismusiikillisten taitojen kehittämiseen riittävästi aikaa ja kehittää säveltapailu- ja nuotinlukutaitoaan mielekkäistä hahmotusyksiköistä käsin juuttumatta yksittäisiin nuotteihin. Rytminlukutaitoon kannattaa kiinnittää huomiota.

Pianosoiton ja säestämisen alkeet ovat laulajan työssä käytännössä välttämättömiä, ja niiden kehittäminen ajoissa helpottaa laulajan ammattiopintoja. Laulajan kannattaa tutkia musiikinteoreettisia ilmiöitä (mm. soinnut) koskettimistolla ja käyttää pianoa myös lauluohjelmistonsa tutkimiseen (esim. bassolinjojen soitto, harmonioiden pelkistäminen ja "kiinniottojen" harjoittelu). (Lisätietoa: Ilomäki, Lotta; Järvelä, Eija & Mäkelä, Sari Anneli 2007. "Lauluinstrumentti säveltapailussa." Laulupedagogi 2007–2008, 6–9.)

Pianistien soittama ohjelmisto tarjoaa jo ennen ammattiopintoja paljon haasteita analyyttiselle ajattelulle ja harmonian hahmottamiselle. Pianistin kannattaa tutustua myös oppaan vaativampiin harmonia- ja analyysitehtäviin. Säveltapailun työtapoja pianistin kannattaa soveltaa omaan instrumenttiohjelmistoonsa ja koskettimistolle ja mm.

  • tapailla kuulonvaraisesti melodioita ja soinnuttaa niitä
  • transponoida ja kuvioida ohjelmistossa esiintyviä sointukulkuja
  • laulaa instrumenttiohjelmistosta bassolinjoja ja väliääniä
  • harjoitella rytmikuvioita soittaen kahdella kädellä.

Pianisteja koskevat huomiot soveltuvat osittain myös harmonikan, kitaran, kanteleen ja harpun opiskelijoille. Uuden musiikin suuri osuus näiden soitinten ohjelmistossa tekee ennakkoluulottoman ja rohkean nuotinlukutaidon erityisen tärkeäksi. Säveltapailun ja instrumenttiopintojen yhteys puolestaan vaatii usein erityistä huomiota. Opiskelijoiden kannattaa opetella hyödyntämään laulamista instrumenttiohjelmistonsa yhteydessä, pelkistää kappaleista laulettavia stemmoja ja harjoitella polyfonisia jaksoja toista stemmaa soittaen ja toista laulaen.

// ]]>