Gaspard Le Roux: Menuetti  (tiedoston s. 10)

Nuottisivulla kerrotaan, että kappale on menuetti – siis tanssi. Jos selaat kokoelmaa alusta, huomaat että kokoelman kappaleet on nimetty Prelude, Allemande, Courante, Sarabande Grave, Menuet, Passepied… Siis ensin alkusoitto ja sitten erilaisia tansseja, joista oheinen menuetti on neljäs. Tuohon aikaan erityisesti ranskalaiset säveltäjät kirjoittivat tämän kaltaisia tanssisarjoja. Niitä ei ehkä tarkoitettu tanssittaviksi, mutta tuon ajan kuulijat kyllä tunnistivat tavanomaisille tansseille ominaiset liikkeet. (Katsopa vielä Le Roux'n kokoelman ensimmäistä preludia. Näin, ilman aika-arvoja, kirjoitettiin preludi 1600-luvun lopun ja 1700-luvun alun Ranskassa! Näistä preludeista käytettiin nimitystä Prélude non mesuré.  Voit katsoa tietoa näistä preludeista esimerkiksi Wikipediasta hakusanalla Unmeasured prelude.)

***

Gaspard Le Roux oli ranskalainen cembalisti ja säveltäjä, joka syntyi vuoden 1660 tienoilla ja kuoli 1707. Hänestä ei tiedetä juuri muuta kuin tämä 1705 julkaistu kokoelma, eikä hän kuulu niin sanottuihin musiikinhistorian suuriin nimiin. Tunnetumpia tuon ajan ranskalaisia musiikintekijöitä olivat esimerkiksi François Couperin (1668 - 1735) ja Jean-Philippe Rameau (1683 – 1766). Saksalainen Johan Sebastian Bach eli samoihin aikoihin, 1685 - 1750. He kaikki edustavat tyylikautta, jota meillä on tapana kutsua barokiksi. Kuninkaana Ranskassa oli Ludvig (Louis) XIV, Aurinkokuningas (1638 - 1715), jonka valtakausi oli monin tavoin merkittävä, musiikinkin kannalta.

Le Roux'n kokoelman kansilehdellä mainitaan, että kokoelma on julkaistu kuninkaan myöntämällä oikeudella. Kokoelman seuraavalla sivulla on ote tästä kuninkaan myöntämästä oikeudesta: kuningas myönsi Monsieur Le Roux'lle kymmeneksi vuodeksi luvan kaiverruttaa, painattaa ja myydä musiikkiaan. Tarvittiinko tuohon aikaan kuninkaan lupa musiikin julkaisemiseen? Minkälaisia käytäntöjä ranskalaisilla mahtoi olla näihin asioihin liittyen?

Tämä Gaspard Le Roux'n kokoelma on poikkeuksellisen mielenkiintoinen: huomasitko, että menuetti on kirjoitettu kahteen kertaan tälle nuottisivulle? Sivun yläreunassa on versio soolocembalolle ja alareunassa trioversio kahdelle soolosoittimelle ja basso continuolle. Cembaloversiossa klaveristi soittaa menuetin kokonaisuudessaan. Trioversiossa cembalisti soittaa basso continuon: basson ja soinnut, joiden laatu käy ilmi viivaston yläpuolelle kirjoitetuista numeroista – tai numeroiden puuttumisesta. Cembalistin tehtävänä oli siis improvisoida satsi basson ja sen yläpuolelle kirjoitettujen numeroiden perusteella.

Vertaa soolo- ja trioversioita. Basso- ja melodialinjat ovat suurin piirtein toisiaan vastaavat. Menuettiversioiden samuus on helposti tunnistettavissa. Cembaloversio kertoo meille kosketinsoittimelle kirjoittamisen käytännöistä – siitä kuinka sointusatsi kirjoitettiin soolosoittimelle. Trioversiossa huomio kiinnittyy kakkosstemmaan: toinen ääni on kirjoitettu korkeammalle kuin ykkösstemma, cembaloversiosta tuttu melodiaääni. Oliko tämä yleinen käytäntö?

Kiinnititkö huomiota avaimiin? Avaimet itsessään ovat tuttuja – G-avain ja F-avain – mutta cembalistin vasemman käden osuudessa F-avain on epätavallisessa paikassa. Tämä F-avain on nimeltään baritoniavain. Joissakin kokoelman kappaleissa on käytetty myös C-avaimia. Avainvalikoima on tyypillinen barokin ajan ranskalaisissa nuottikuvissa. Tuon ajan muusikoiden tuli osata lukea sujuvasti monia avaimia!

Nuottisymbolit ja rytmien merkintä ovat suurinpiirtein samanlaisia kuin nykyisinkin. Erojakin löytyy: katso esimerkiksi melodiakulkua tahdeissa 6 - 7 ja tahdeissa 14 – 15. Korotusmerkkikin oli vähän toisen näköinen kuin nykyään. Katso trioversion tahteja 7 ja 8: tahdissa 8 bassossa on korotusmerkki A-sävelen yläpuolella kertoen että tässä soitetaan A-duurisointu. Tahdissa 7, ykkösstemmassa g1-sävelen päällä oleva rasti sen sijaan kertoo korukuvion. (Korukuvioiden soitto-ohjeet löytyvät Le Roux'n kokoelman alusta – valitettavasti juuri tämän merkin tulkintaohje puuttuu!) Palautusmerkkiä ei tähän aikaan käytetty vaan sen sijaan korotus- tai alennusmerkkiä tilanteesta riippuen (katso trioversion tahtia 10, bassostemmaa).

Mietitkö sävellajia? Viivastojen alussa ei ole etumerkkejä, mutta kappaleen alun ja lopun perusteella voisi ajatella, että menuetti on d-mollissa. Tahdissa 9 on h-sävel, mutta muualla b. B-merkin puuttuminen viivaston alusta kertoo siitä, että kirjoittaja ei ajatellut duureja ja molleja samaan tapaan kuin 1700-luvun lopun säveltäjät tai me 2000-luvulla. Ajattelutapa oli ilmeisestikin jotain, jota voisi nimittää modaaliseksi – jotain renessanssin ajan modaalisen ajattelun ja myöhemmän duuri-molliajattelun välimaastosta.

Katsoitko fraasien pituuksia ja lopukkeita? Miten satsi hengittää? Kiinnititkö huomiota hemiolaan? Menuetin jälkipuolesta käytetään tässä nimitystä reprise. Mitä sana reprise mahtaa tässä yhteydessä tarkoittaa? Tunnetko ilmaisun petit reprise? Tässä tapauksessa ilmaisun petit reprise voi ajatella viittaavan tahteihin 17 - 20.

Kaikki edellä mainitut seikat kertovat jotakin 1600- ja 1700-lukujen vaihteen ranskalaisesta menuetista. Oletko soittanut muiden säveltäjien menuetteja? Menuetti oli ainoa barokin ajan tanssi, joka säilyi ohjelmistossa, osana sonaatteja ja sinfonioita. Nämä myöhemmät menuetit olivat kuitenkin yleensä toisenlaisia rakenteeltaan: menuetteja trioineen.

// ]]>